Tamok
Moro!
Neljän päivän telttaretki Tamokkiin. Oli kaikipuolin mielenkiintosta asustella talvella teltassa haikkireissulla. Haasteellista mutta mukavaa.
Kelit oli hyvin vaihtelevat, melkeen koko ajan teltan kattoon ropisi jotain, vesipisaroita tai lumihiutaleita. Se ei paljon meitä haitannu, vähän kosteammilla kamoilla oltiin välillä mutta hyvin pärjättiin.
Lauantaina vielä osallistuttiin Treeride tourin kisaan, siinä pääsi pari kertaa hekolla vuorelle mikä houkutteli kävelystä väsyneitä jalkoja ylivoimasen paljon. Kisa meni aivan hyvin, koko jengi sai hyvät sijotukset ja uusia kokemuksia. Alla pikku maistiainen reissusta, nauttikaa!!
Barbeque and flips by Antte Lauhamaa
Telemark - alpine skiing - snowboarding, no reason to separate. Getting yourself off axis is fun!
Suksi-, tellu- ja lautatemppuilua keväisässä auringossa!
Kevät on jälleen saapunut meille, herättäen hieman ristiriitaisia tunteita pään sisässä. Kiistelyä ei sen sijaan aiheuta meitä hellivä aurinko, eikä ehkäpä myöskään tämä pätkä, joka suksien, tellujen ja laudan yhteistyöllä syntyi.
Pätkä mettälaskuista!
Tämmönen viideo löytyi interneetin alati vaan ihmeellisemmästä maailmasta. Tunnelmia siis mettälaskutsempaloista videon muodossa tukemaan hieman alla olevaa tekstipäivitystä.
Taasko se Kisakone-K-Kairala sepustelee?
Taas!
Maaliskuun kymmenennen päivän aurinkoisena aamuna suunnattiin auton nokka kohti P-Syötettä ja varsinkin kohti sen lumista metsikköä. Tarkoitus oli osallistua takamaastossa järjestettyyn mettälaskukisoihin.
Kurvattiin Syötteen ala-asemalle hyvissä ajoin, iskettiin lauat jalkoihin ja lähettiin naatiskelemaan edellisyönä sataneista lumista. Aurinko paistoi aikalailla täydeltä laidalta ja hikihommiksi meni niin lumella kuin meilläkin. Hikoiluista huolimatta lumi oli hyvää, jos ei sentään suuremmin pöllyävää, niin erinomaisen pehmeää kuitenkin.
Kisahetkellä 30:n urhean osallistujan hieneritys vasta kasvoikin, mutta tästä huolimatta huimia suorituksia nähtiin niin hyppyjen kuin vauhdinkin puolesta. Tunnelma saman henkisessä porukassa oli rento ja jopa leppoisa, mutta samalla oli aistittavissa myös pientä "kilpailuhenkeä", mikä ilmeisesti kuuluu tälläisissä tilaisuuksissa asiaan. Kisassa laskettiin kaks laskua tuomareiden arvostellessa laskun vaikeutta, flouta ja jotaki kolmattaki vissiin. Hissiasemalle päästiin laskujen jälkeen kelkkahinauksessa, missä nähtiin ehkäpä päivän kuumottavimpia suorituksia.
Kuumottavia suorituksia nähtin myös kisojen jälkeen eturinteen parkissa. Corneri oli kunnossa ja pojat innostu tekkeen ainakin minun päätä suuresti huimaavia ilmoja.
Päivän päätettiin porukalla kahviossa palkintojenjaon merkeissä, sievästi olusia siemaillen. Auringon täytteinen päivä hyvässä seurassa, hyvine mettälaskuineen ja parkkilaskuineen oli varsin mieltä ylentävä. Lisää ylennystä mielelle saatiin kun allekirjoittanut sai kunnian kisojen parhaasta temppuilusta ja Luse nappasi smuuteilla, mutta agressiivisilla laskuillaan koko kisojen ykköspallin.
KK:t posetta palkintoineen.Kisakone-K-Kairalan Kikkailu
Bongasimpa toisten Rollon poikien blogilta (http://roiclub.tumblr.com) aiemmin mainituista Oukun kisoista tehyn videokoosteen, jossa en ymmärrettävistä syistä ite ollu. Nohevana poikasena otin kuitenkin videon tehneeseen tahoon yhteyttä ja hommasin omankin ranini tännekkin asti.
Nousu Kumpuisaan tunturiin!
Aamutuimaan alotettiin lähestyminen Rovaniemeltä kohti Kittilässä sijaitsevaa Kumputunturia. Lähestymistä jatkettiin suksin ja lumikengin hieman aiottua kauempaa lumiauran petettyä meidät pahemman kerran. Tästä vastoinkäymisestä huolimatta päästin sutjakkaasti tunturin päivätuvalle ja laskujen äärelle. Lunta myllertänyt tuuli oli tälläkertaa pilannut laskubaanamme, joten kummoista laskua ei löytynyt. Siksipä videota leppoisasta noususta.
Kisakone-K-Kairalan sepustelua.
Kevättä alkaa olleen jo ilmassa. Niinpä itekki tallustelin ilosena aurikolasit nokalla pitkin Ounasvaaran parkkipaikkaa, kohti alamäkiä nostattavia hissejä, kun aurinkolasieni eteen lämähti kaivosmies Jaakko numerolappu selässään.
Olin tietoinen City Sportin slopekisoista ja näin ollen en enempiä ihmetellyt lappua vaan kävin lunastamassa samanmoisen omaankin selkääni. Meikä oli nyt ekaa kertaa merkitty mies tämän lajin parissa, mutta selityksenä voin sanoa, että eihän sitä Jaakkoa uskalla yksin mäkkeen päästää, loukkaantuu vielä raukkaparka.
Päätös osallistua tsempaloihin osottautui päivän loputtua iloiseksi asiaksi. Aurinko paistoi kivasti koko päivän, ilmaista makkaraa oli nälkäisille tarjolla ja meininki oli vähintäänkin hilpeä. Paikalle oli raahautunut paljon tuttuja sekä tuttuja kisailijoita. Sasa ja Sakko veteli yhdenaikaisia käsilläseisontoja pipessä, Kumpulainen fotosuuttaili ja Keskinarkki suoritti spektaakkelimaisen esilaskun alaboksin takavoltteineen, iron maidenin farkkutakissa mustan takatukan liehuessa kypärän alta.
Itse kisoissa ei lauta puolella ollu kovinkaan monta osallistujaa (suksissa sen sijaan miljoonia). Niinpä päästiin kaikki nimellä suoraan finaaliin, jossa nähtiin huimiakin suorituksia. Voittaja löytyi lopulta Leviltä, Artun muodossa, neljä kertaa kaudella aiemmin laskeneen kaivosmiehen jäädessä kolmannelle sijalle.
Vaikka voitto tuomaripelin mitalla jäikin iteltä haaveeksi, voin olla helposti tyytyväinen omaan ekaan laskuun, jonka pysyin jopa pystyssä. Positiivista oli myös se, että eka kertaa "rinnassa" ollut numerolappu ahisti sen verran vähän, että saatampa moisen tempauksen tehdä vielä lähitulevaisuudessa uudestaankin. Kisat siis olivat kaikin puolin hyvä uusi kokemus, kuten myös sivussa tullut skenehengauskokeilu. Mie osasin kumpaaki vähän ja opin vähän lissääki.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)