KairaPark 2016-2017 from Janne on Vimeo.

Tässä nopeasti muistokseni väsättyä koostetta viime talven KairaParkilta. Seuraakohan kukaan enää blogia?

KairaParkin talven ensimmäiset ja viimeiset vieraat. Elina oli kuin kotonaan ja Maija teki täyskäännöksen neljästä kantista kahteen, Vallihaudan edellis yön keikasta inspiroituneena.

Otin melkosen palan kakkua itelleni 18.3.2017 kun fiksasin takapihalle heittävän nokan putken viereen ja päätin suorittaa kaikki kakkoset putkeen sisään. Meni jotain 70 yritystä et kakkoset pääty videolle tässä muodossa, osa meni paremmin ja osa huonommin mut tavallaan meni kuitenkin. Osa kakkosista otti myös aika monta yritystä, osa taas ei. Yllättäin bs 270 ei kunnolla onnistunu ees kahenkymmenen yrityksen jälkeen kunnolla, syytän lipan tekijää. Toisaalta ennakkoon hankala SW bs kakkonen onnistu jo kolmannella yrityksellä.

Tänään haikailin menneitä ja sitä mitä joskus oli ja mitä ei enää samassa muodossa ole. Mieletöntä oli aikanaan, nykyään muuta mieletöntä, mutta ehkä jotain jotenkin voisi vielä yrittää takaisin. Nyt erillään yhdessä, ehkä voisi olla myös yhdessä yhdessä. En osaa itekkään kovin hyvin yrittää vaikka haluan. Yritetään kykyjemme, halujemme ja mahdollisuuksiemme mukaan.

Muuan päivänä katselin sääennustetta että kaunista pitelee. Eikä tuulekaan niinkuin yleensä meren äärellä tahtoo tehdä. Pakkasin reppuun termospullollisen kuumaa kahvia, pari voileipää, mandariineja, sekä murtolan maanmainioita hamppusnackseja.

Lähdin rannasta suunnistamaan kohti Tankarin saarta, joka on Kokkolan edustan uloimpia saaria ja kesäaikaan suosittu veneilypaikka. Sää oli kaunis ja jäällä lunta muutamia senttejä, sopivasti että pystyi luistelusuksilla hiihtämään. Alkumatkasta törmäsin muutamiin pilkkijöihin. Sanoivat että ahvenia oli saatu. Itse ihastelin heidän kulkupelejään, meillä harvemmin pääsee autolla pilkkireiän viereen ajamaan.


Jatkoin matkaa kohti kauempana häämöttäviä ulkosaaria. Ulapan yli suoraan kohti kaukaisuudessa näkyvää majakkaa jonka arvelin olevan Tankarin saarella. Suorin tie lyhin tie. Eipä aikaakaan kun kauempana alkoi näkyä epämääräistä rösöä jäällä. Lähempänä totesin että tuuli on työntänyt jäitä päällekkäin. Koitin siinä hetken mutta arvelin pian että tässä hajoaa sukset johonkin jään koloon ja joutuu kävelemään takaisin.


Siispä käännyin ja sujuttelin takaisin sileälle jäälle ja lähdin puolet pitempää kiertotietä saarien suojissa. Tunnin hiihtelyn jälkeen pääsin Tankariin ja ansaitulle kahvitauolle. Nautin höyryävän kuumaa kahvia ja leipää samalla kun ihastelin saaren vanhoja mökkejä ja maisemia. Saari on ollut muinoin kalastajien ja hylkeenpyytäjien tukikohta, nykyään näyttää olevan kesämökkejä, kesäkahvilaa, majakka ja luotsiasema, iso saunakin. Harmi kun on lukossa, olisi ollut kiva lämmittää ja käydä saunomassa.
rantamökkejä

Tankarin kirkko ja majakka


Pian virkistäydyttyäni ja tutustuttani saareen, alan tähyillä ulkomerelle Ruotsin suuntaan. Suuria jääröykkiöitä näkyvissä ja päätän lähteä katsomaan lähempää vaikka matka onkin epämiellyttävää rosoista ahtojäätä. Hiihtelen varovasti paikalle ja ihastelen pari metriä korkeita jääkasoja joita tuuli on työntänyt luotojen päälle. Kartasta katson että näiden jälkeen ei ole kuin ulappaa Ruotsiin asti. Välissä menee tosin muutamia laivaväyliä joten päätän olla lähtemättä voinhakureissulle Ruotsiin.


Innoissani ideasta suuntaan takaisin kotia kohti ja eipä aikaakaan niin pukkaan suksen johonkin jääpalikan alle ja keulasta repeää pohjaa irti viitisen senttiä. Kiroilen siinä hetken ja mietin mitä tekisin. Kaivelen reppua mutta ei löydy oikein mitään millä korjaisi. Siispä suksi reppuun ja yhdellä suksella sujuttelemaan. Viistoista kilsaa kotiin. Onneksi kahvia ja eväitä on vielä jäljellä. Reidessä alkaa hapottaa pian kun joutuu yhdellä jalalla pitämään painoa ja tasapainoilemaan.
Yhdellä suksella.

Selviän ahtojäävyöhykkeeltä takaisin Tankarin taakse ja ajattelen juopasta kupin kahvia ja funtsia. Kahvi raikastaa mielen ja kirkastaa näön. Siispä löydänkin repun taskun pohjalta narun pätkän. Sidon siihen muutamia solmuja ja testailen. Parin koekappaleen jälkeen solmut jalostuvat sopivaksi paketiksi joka kiristää pohjan kiinni suksen runkoon, ei luista suksen alle eikä karkaa keulasta irti. Näin pääsen hiihtämään kahdella jalalla ja yhdellä sauvalla. Toisella kädellä pidän narun tiukalla ja vedän suksen keulaa ylöspäin että se ei tökkää mihinkään. Macgyver.