"Lumilautapolderointia"



Tällästä ulkopuolista lumilautailuiloittelua tälläkertaa. Mestoilla eli paikoilla eli platseneilla oli myös hyviä laskulinjoja, joihin palaamme tulevaisuudessa.
Me Lapin talvea ja pimeytta pakoilevat lusmut ei olla saatu mitaan tanne koko reissulta. Tassa ees muutama pikkuklippi.
Nahaampa pian, kohta tullaan takas!!

Pekka IntoPii

Pekka on maailman onnellisin mies. Hyva Pekka!!

Puomi-Ville

Ennen vanhaan savotoilla ja uitossa digattiin etuliitenimistä. Oli Lapin kuuluisin tukkijätkä, Nätti-Jussi, joka vanhana meni kaikesta lehtikirjoittelusta ja hänestä tehdyistä jutuista niin araksi, että purskahti itkuun, kun joku yritti häntä haastatella.

Oli Kasino-Hermanni, joka oli saanut nimensä siitä, kun pelasi yksin metsässä korttia. Sanoi pelaavansa sitä pirun kanssa. Jos meni oikein lähelle, niin kuuli, kun se kuiskaili, mitä pirulla oli näytettävää.

Oli Kang-Gastus, joka kiersi savotoilta savotoille, istui kämpän varjoisessa nurkassa, jyrsi poronlihakimpaletta, poltti koivuntuohipiipusta nokkosta, otti tömpsyjä hölskyvästä pullosta, soitteli huuliharppua, lausui runonpätkän, ja katosi aina kenenkään huomaamatta. Jälkeen jäi vain nokkosen käry ja viinan makea katku. Ja aika koomista, mutta hänellä oli myös tapana jättää jokaiseen kämppään pornokalenteri, mitä hän oli haalinut kiertäessään amerikan maita. Suomessa pornokalenterit olivat tuohon aikaan vielä outo juttu.

Savottajätkät eivät itsekään olleet ihan varmoja, oliko koko Kang-Gastusta edes olemassa, vai että oliko se vain kangastus. Mutta pornokalentereista tykättiin, ja voi kuvitella, että aina Kang-Gastuksen katoamisen jälkeen savottakämpeillä mälli lensi.


Jos Puominen olisi elänyt tuolloin, Puominen olisi ollut uiton miehiä, Puomi-Ville. Nimi sopii myös tähän päivään. Villellä on nimittäin tapana temppuilla lumilaudalla erilaisten puomien päällä. Ja tyylikkäästi hän sen tekeekin.

Lisää puomien päällä lumilautailua.

Kiitos Posti, vaikka en kysynyt edes lupaa.

Loppukevennys:

NightRider



Mikon loistavasta aloitteesta lähettiin hieman erikoisissa olosuhteissa pöllyttämään Rovaniemen lähivaaran pehmeitä. Nämä pehmeät pöllysivätkin todella mieluisasti ja olosuhteet toivat mukanaan sopivan lisäjännityksen (möröt on pelottavia).

Videoita blogiin satelee, mutta silti...



Reilailtiin 3.1.2012 poikain kans agrikaatin möreästi muristessa ja Postin kameran kimeästi klikkaillessa.

Ilolla muistellen!!!








Muistatteko/tiedättekö tämän spotin toton metsikössä?














Spotti on palvellut niin suksilaskijoita kuin lautailijoitakin jo useita vuosia.











Meitä tämä verraton puu ja sen kivinen alastulo palvelivat viimeksi muutamia vuosia sitten.














Silloin poseerasimme Postin kameralle useissa eri asennoissa.





Tänään ajattelin, että on aika palata spotille ja lähdin iloisena lumikenkäilemään kohti spottia tarkoituksena lapioida sille alastulo. 15 minuutin etsinnän jälkeen päädyin kaivelemaan lunta pahoin aavistuksin. Pian kävi selväksi, että aivojen tajuaman asian oli nyt ymmärrettävä myös sydämmellä. Pahin mahdollinen oli käynyt toteen, puu oli painunut lumen kylmään syleilyyn ja haudannut haaveeni sen kanssa ilakoinnista.



Lepää rauhassa.

2011 viimeiset, 2012 ensimmäiset


Lunta on tiputellu mukavasti ympäri Lappia. Tässäpä kahen päivän kaikki kuvausmateriaali ku eihän sitä enempää malta iloitteluilta kuvvaila.