Kisakone-K-Kairalan sepustelua.

Kevättä alkaa olleen jo ilmassa. Niinpä itekki tallustelin ilosena aurikolasit nokalla pitkin Ounasvaaran parkkipaikkaa, kohti alamäkiä nostattavia hissejä, kun aurinkolasieni eteen lämähti kaivosmies Jaakko numerolappu selässään.

Olin tietoinen City Sportin slopekisoista ja näin ollen en enempiä ihmetellyt lappua vaan kävin lunastamassa samanmoisen omaankin selkääni. Meikä oli nyt ekaa kertaa merkitty mies tämän lajin parissa, mutta selityksenä voin sanoa, että eihän sitä Jaakkoa uskalla yksin mäkkeen päästää, loukkaantuu vielä raukkaparka.

Päätös osallistua tsempaloihin osottautui päivän loputtua iloiseksi asiaksi. Aurinko paistoi kivasti koko päivän, ilmaista makkaraa oli nälkäisille tarjolla ja meininki oli vähintäänkin hilpeä. Paikalle oli raahautunut paljon tuttuja sekä tuttuja kisailijoita. Sasa ja Sakko veteli yhdenaikaisia käsilläseisontoja pipessä, Kumpulainen fotosuuttaili ja Keskinarkki suoritti spektaakkelimaisen esilaskun alaboksin takavoltteineen, iron maidenin farkkutakissa mustan takatukan liehuessa kypärän alta.

Itse kisoissa ei lauta puolella ollu kovinkaan monta osallistujaa (suksissa sen sijaan miljoonia). Niinpä päästiin kaikki nimellä suoraan finaaliin, jossa nähtiin huimiakin suorituksia. Voittaja löytyi lopulta Leviltä, Artun muodossa, neljä kertaa kaudella aiemmin laskeneen kaivosmiehen jäädessä kolmannelle sijalle.

Vaikka voitto tuomaripelin mitalla jäikin iteltä haaveeksi, voin olla helposti tyytyväinen omaan ekaan laskuun, jonka pysyin jopa pystyssä. Positiivista oli myös se, että eka kertaa "rinnassa" ollut numerolappu ahisti sen verran vähän, että saatampa moisen tempauksen tehdä vielä lähitulevaisuudessa uudestaankin. Kisat siis olivat kaikin puolin hyvä uusi kokemus, kuten myös sivussa tullut skenehengauskokeilu. Mie osasin kumpaaki vähän ja opin vähän lissääki.