Lumiluola

Laskureisuilla Norjan suunnalla on paljon majoitusvaihtoehtoja. Olemme yöpyneet mökeissä, teltoissa, autoissa, vaunuissa, peräkärryissä.. Tällä kertaa valitsimme vaihtoehdoista edullisimman eli lumiluolan. Jaakko oli muutamaa viikkoa aikaisemmin reissullaan bongannut pienen luolan rinteen ojasta. Se mielessä lähdimme kaikkine tavaroinemme raahautumaan mäkeä ylös. Rinteessä oli tuiskuttanut aikalailla ja luola oli tietenkin hävinnyt hangen alle. Ilmiömäisellä muistilla Jaakko kuitenkin paikansi luolan ja hetken kaivamisen jälkeen onkalo löytyikin. hikipäissämme kaivoimme tunnelin auki ja laajensimme luolan kahdelle hengelle sopivaksi. Vähän vajaaksi se tosin jäi kun maa tuli vastaan toisella laidalla ja oviaukon alta paljastui virtaava puro johon Jaakko lumpsahtikin. Mutta onnellisesti sinne levitimme kamamme ja illan tullen keittelimme jotain safkaa ja kuumaa juomaa. Ulkona sateli hieman lunta. Yö meni hyvin. Oven eteen roikkumaan viritelty pressun palanen eristi yllättävän hyvin lämpöä ja sisällä ei palellut. Aamusta kahvin keitot ja pikapuurot. Kuumaa vettä camelbäkiin. Leipää ja patukkaa reppuun. vaihtopaita jos sattuu hiki tulemaan. Tuuli oli heitellyt lunta ja arvelimme että turha lähteä korppua laskemaan ylös. Puiden lomassa lumi olikin paljon parempaa ja kontrastia enemmän. Päivä meni ja useampi kiva kurvi. Lasku takaisin majoitukseen. Untuvatakki päälle ja veden keittoon. Kaasukäyttöinen keitin ei meinaa jaksaa pakkasessa. Onneksi on muutama patruuna niin toista voi lämmittää takin sisällä ja toisella keittää. Vaatteita ei jaksa vaihtaa, tuntuu että kuivuu päällä parhaiten ja muutaman tunnin päästä on jo aivan kuiva ja lämmin. Sukat kyllä piti vaihtaa. Aamulla kirkas keli. Ulkona pakkasta 15 astetta. Sisällä varmaan nollan pinnassa. Aamutoimissa rampatessa sisältä ulos lämpötilaeron huomasi kun lämpö oikein tuntui poskilla luolan sisälle kömpiessä. Haikatessa mielenkiintoinen luontohavainto: Korppi tiputti lennosta ison luun. painoa reilusti ja vahvuus melkein oman ranteeni verran. Oliko liian painava vai eikö vaan maistunu enää? Olihan sitä jo koluttukkin. Kiipesimme Mustikan eka jyrkän. Vaikutti tuulen pieksämältä. Mietittiin että nautinnollisempi lumi on alempana metsikössä. Siispä alas ja metsälaskua taas. Päivä kului kuin siivillä. Aurinko painui vuoren taakse ja pojat lähti kotia. Kokemusta rikkaampana.