Kävelijä

Käveleminen on ollut yksi suosikki harrastuksiani jo muutaman vuoden. Aikaisemmin juoksin ja olin siitä innoissani, mutta sittemmin huomasin, että käveleminen tuntuu luontevammalta. Juokseminen on luonteeltaan kävelemistä kiireisempää ja suorituskeskeisempää. Kävellessä, varsinkin käveleskellessä, ei ole niin hoppu, eikä katse ole saavutuksissa. Saatan silti joskus vieläkin juosta, ottaa kävelemisen väliin pieniä virkistäviä pyrähdyksiä, tai paukuttaa pitemmänkin pätkän, mutta pääosin kävelen. 

Harrastukseni kävelijänä jakaantuu kahteen eri tyyliin: kävelyyn ja käveleskelyyn. Kävely voi olla kävelyä johonkin paikkaan, jota me varsinkin kaupunkilaiset harrastamme aika paljon, mutta sitä en luokittelisi vielä harrastukseksi. Harrastuksena kävely sen sijaan on minulle kävelyä niin että askel on reipas ja määrätietoinen, antaen ajatuksien tulla ja mennä, pyrkien olemaan tarttumatta mihinkään, tutkimatta sen kummemmin edes ympäristöä ja tekemällä mahdollisesti jonkin tietyn lenkin. Tällainen zazenkävely on eräänlaista mielen tyhjentämistä, jossa saa kaupan päälle liikuntaa ja raitista ilmaa. 

Käveleskely taas poikkeaa kävelystä niin, että siinä en ole menossa mihinkään, vaan haahuilen päämäärättömästi kaikessa rauhassa, ehkäpä kädet taskuissa, ehkäpä vihellellen, ympäristöä tutkien ja tarkkaillen, sekä kameran linssin läpi, että ilman. Päinvastoin kuin kävelyssä, tai varsinkaan juostessa, käveleskellessä saatan poiketa hetken mielijohteesta vaikkapa kahvilaan tai johonkin vain istuskeleen. Käveleskellessä on myös helpompi jäädä juttelemaan vastaantuleville tutuille, tai parhaimmillaan jopa tuntemattomille, vaikka pitkäksi toviksi. 

Harrastan kumpaakin, kävelyä ja käveleskelyä. Yleensä minulla ulos lähtiessä tunne, kumman tyylin tarpeessa olen, mutta annan kuitenkin fiiliksen viedä. Joskus voi käydä niin, että kävely voi muuttua käveleskelyksi, tai toisinpäin. Käytän myös kumpaakin tyyliä, tai tyylien sekoitusta, kävellessäni johonkin tiettyyn paikkaan. 

Yhdistän kävelemiseen, sekä kävelyyn että käveleskelyyn, myös musiikin kuuntelun. Huomaan valitsevani sellaista musiikkia, mikä resonoi sen hetkistä mieltä ja säätä. Usein jotain sen verran chilliä, että esimerkiksi lintujen laulu pääsee läpi. Parhaimmillaan sopiva musiikki voi luoda kävelyretkille hienon elokuvallisen tunnelman. Zazenkävelyssä suosin meditatiivista musiikkia. 

Säilyttääkseni kävelemisessä vapauden harrastan sitä pääosin yksin, mutta välillä myös kaksin, mikäli synergia on kohdallaan. Kolmistaan käveleminen alkaa olla jo liiottelua, lukuunottamatta kävelyä kavereiden kanssa baarista toiseen. Yhdessä tekemisen hauskuutta korostetaan nykyisin paljon ja sitä pidetään jotenkin itsestään selvänä, etteivät ihmiset enää usko, että yksinkin voi olla hauskaa, niin että siinä olisi mitään outoa. 

Käveleminen, oli se kävelyä tai käveleskelyä, on huomattavan ympäristöystävällinen, edullinen ja helppo harrastus, mikä riisuu vapaaksi suorittamisen, aikaansaannoksien ja tuloksien maailmasta, ja myöskin ylenpalttisesta varustelusta, sillä voit aloittaa kävelyretkesi kotiovelta niillä kamppeilla, mitä käytät muutoinkin käydessäsi ulkona; kunhan vain muistaa, että mitä paljaampi jalka, sen luonnollisempi askel. 

Sen lisäksi että kävelemistä voi harrastaa minä tahansa vuoden- tai kellonaikana, kävelemisen etuna on ulkoilma harrastuksena myös se, että keli ei ole koskaan este, päinvastoin, esimerkiksi rankkasade tai lumimyrsky voivat dramaattisuudellaan inspiroida lähteä ulos kävelemään. Ja kaikkihan tietää sen klassisen, kävelyretki kesäsateen jälkeen.

Rovaniemi tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet kävelemiseen. Täällä on neljä selkeää vuodenaikaa, mikä tarjoaa kahdelletoista kuukaudelle jo itsessään melko värikkään paletin. Käyttämättä muita kulkuneuvoja voi helposti kävellä - jopa samalla retkellä - keskustassa, lähiöissä, taajamissa, haja-asutusalueilla, teollisuusalueilla, lähiluonnossa ja talvisin jopa joen jäällä. Keskustasta löytyy nykyisin monenlaista kahvilaa ja kuppilaa, unohtamatta laitakaupungin huoltoasemia ja lähiöpubeja, johon on kävelyretkillä kiva poiketa. Rovaniemen etuna kävelijällä on myös helposti saavutettava metsän rauha ja hyvä ilmanlaatu.  

Olen asunut suuriman osan elämästäni Rovaniemen keskustassa ja kaupunki on alkanut tulla minulle tutuksi. Viihdyn täällä hyvin, mutta nyt kaipaan hieman vaihtelua, myös kävelyretkilleni. Tulevina kuukausina ajattelinkin vetäytyä kaupungin ulkopuolelle, maalle ja kairoihin, jolloin voin yhdistää kävelyretkilleni - kaupunkikulttuurin sijaan - enemmän luontoharrastuksia. Mutta samoin kuin kaupungissa, luonnossa on myös ihana haahuilla, ilman sen kummempaa tarkoitusta.

Tässä muutama kuva toissapäiväiseltä kävelyretkeltäni, joka oli muodoltaan käveleskelyä: