Kokeilin ensimmäistä kertaa jigausta ja se osottautui varsin viehättäväksi ja tehokkaaksi kalastusmuodoksi - ainakin ahvenien suhteen.
Olin ollut hieman siinä luulossa, että jigailua harrastetaan lähinnä veneestä, mutta hyvin se tuntui toimivan myös rannalta.
Aivan kuten perhokalastuksessakin, jigailussa täytyy olla tarkka tatsi vieheeseen ja tärppeihin, mikä tekee kalastamisesta intensiivistä ja saa muun maailman unohtumaan ihan täysin.
Ongelmana on vain se, että tunnit vierähtävät hetkessä ja sitten on taas siirryttävä kalastuksesta elämän muille osa-alueille... mitä niitä nyt olikaan.
Löysin jigiretkellä myös hyvän vattuapajan. Ahvenia ja vattuja, ei paha, mutta retket ne eivät niin vain lopu, sillä seuraavaksi kiinnostaisi löytää hyvä kuha-apaja.
Kiitos Kalajumalille ja Tapiolan väelle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti