Maaseutupyöräilyä Kanarialla
Talvella Anssin kanssa väistelimme kovimpia pakkasia Kanarian auringon alle.
Eihän sitä surffaustakaan jokapäivä jaksa niin yhtenä päivänä pakkasimme
eväät ja suuntasimme vuorille mielessä lasketella pyörillä takaisin kaupunkiin polkuja pitkin.
Pyörät löysimme jostain vuokraamosta ja ladattiin samalla kartta puhelimelle ettei vahingossa
innoissamme laskettaisi väärälle puolen saarta.
Saaren korkein mäki on melkein 2km korkea joten lähdimme tietenkin sieltä päältä jytyyttämään.
alkuun oli tiukkaa mäkeä, kiviä ja liukasta pölyä. Piti ottaa iisisti kun ei ollut oikein suojiakaan, ainokaiset farkut jalassa ja hamppukankaasta tehty teepaita. ehkä parempi kuin puuvilla mutta jos kivikkoon lentää vauhdilla niin sama seuraus eli henki pois. Kypärä sentään oli onneksi niin uskalsi jotenkuten ajella.
Hetken päästä reitti parani ja oli suurelta osin hyvin rullaavaa ja hauskaa polkua
ajella. Kartta oli todella tarpeen kun niitä polkuja meni vähän mihin milloinkin ja piti aina väliin vilkaista että
ollaan vielä suunnassa.
Luontokokemuksena pitkän mäen lasku on mielenkiintoinen. Näkee miten kasvillisuus on erilaista eri korkeuksilla.
Ylhäällä kasvaa kanarianmäntyä joissa on miehen nyrkin kokoiset kävyt. Ilma on miellyttävän raitis, puista kasvaa melkoisia naavapartoja.
Reitin voi valita sillälailla että matkan varrelle sattuu muutamia miellyttäviä tavernoja joissa nauttia välipalaa ja hyvää välikahvia. Ja muita virvokkeita.
Väliin sattuu jokunen ylämäkikin ettei tämä aivan pelkkää laskettelua ole. hikipäässä saa vinssata joitain mäkiä.
Matkan pituudesta en osaa sanoa mutta jos rauhassa ja nautiskellen tulee Las Palmasiin asti niin koko päivä siinä menee.
Lumiluola
Laskureisuilla Norjan suunnalla on paljon majoitusvaihtoehtoja.
Olemme yöpyneet mökeissä, teltoissa, autoissa, vaunuissa, peräkärryissä..
Tällä kertaa valitsimme vaihtoehdoista edullisimman eli lumiluolan.
Jaakko oli muutamaa viikkoa aikaisemmin reissullaan bongannut pienen
luolan rinteen ojasta. Se mielessä lähdimme kaikkine tavaroinemme
raahautumaan mäkeä ylös.
Rinteessä oli tuiskuttanut aikalailla ja luola oli tietenkin hävinnyt hangen alle.
Ilmiömäisellä muistilla Jaakko kuitenkin paikansi luolan ja hetken
kaivamisen jälkeen onkalo löytyikin. hikipäissämme kaivoimme tunnelin auki
ja laajensimme luolan kahdelle hengelle sopivaksi. Vähän vajaaksi se tosin jäi
kun maa tuli vastaan toisella laidalla ja oviaukon alta paljastui virtaava puro
johon Jaakko lumpsahtikin.
Mutta onnellisesti sinne levitimme kamamme ja illan tullen keittelimme jotain safkaa
ja kuumaa juomaa. Ulkona sateli hieman lunta.
Yö meni hyvin. Oven eteen roikkumaan viritelty pressun palanen eristi
yllättävän hyvin lämpöä ja sisällä ei palellut.
Aamusta kahvin keitot ja pikapuurot. Kuumaa vettä camelbäkiin. Leipää ja patukkaa reppuun.
vaihtopaita jos sattuu hiki tulemaan.
Tuuli oli heitellyt lunta ja arvelimme että turha lähteä korppua laskemaan ylös.
Puiden lomassa lumi olikin paljon parempaa ja kontrastia enemmän.
Päivä meni ja useampi kiva kurvi. Lasku takaisin majoitukseen. Untuvatakki päälle ja veden keittoon.
Kaasukäyttöinen keitin ei meinaa jaksaa pakkasessa. Onneksi on muutama patruuna niin toista voi
lämmittää takin sisällä ja toisella keittää.
Vaatteita ei jaksa vaihtaa, tuntuu että kuivuu päällä parhaiten ja muutaman tunnin päästä
on jo aivan kuiva ja lämmin. Sukat kyllä piti vaihtaa.
Aamulla kirkas keli. Ulkona pakkasta 15 astetta. Sisällä varmaan nollan pinnassa.
Aamutoimissa rampatessa sisältä ulos lämpötilaeron huomasi kun lämpö oikein tuntui poskilla
luolan sisälle kömpiessä.
Haikatessa mielenkiintoinen luontohavainto: Korppi tiputti lennosta ison luun. painoa reilusti
ja vahvuus melkein oman ranteeni verran. Oliko liian painava vai eikö vaan maistunu enää?
Olihan sitä jo koluttukkin.
Kiipesimme Mustikan eka jyrkän. Vaikutti tuulen pieksämältä. Mietittiin että nautinnollisempi lumi
on alempana metsikössä. Siispä alas ja metsälaskua taas.
Päivä kului kuin siivillä. Aurinko painui vuoren taakse ja pojat lähti kotia.
Kokemusta rikkaampana.
Kaira-Park
Pihaparkki avattiin tänään. Pakko valittaa tykityksen epäonnistumisesta, luiston vähyydestä, valojen häikäisystä, muiden laskijoiden vähyydestä sekä lipan pienuudesta. Hissiki oli ponneton ja kuvaaja vaivalloinen. Täys luotto kuite keskuksen työntekijöihin, mieletön siitä vielä tulee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)